Elokuvan tematiikka herättää paljon ajattelemisen aiheita. Elokuvasta nousee teemoina mm. yksinäisyys, menneisyyden taakka, ja auktoriteettien valta. Nämä teemat nousivat esille monin eri tavoin ja kulkivat mukana koko elokuvan läpi.
Heti elokuvan alussa Juhani jäi yksin, kun hän joutui poikakotiin. Se, että Juhani pelasti veljensä äidiltään, loi vaikutelmaa, että Juhani ja veli ovat perheestä irrallaan. Juhani kuvataan elokuvan läpi hyvin yksityiskohtaisesti, ja hänen tunteitaan näytetään enemmän kuin muiden, vaikka Juhanista muuten saakin kovan vaikutelman. Myös perhosten kasvattaminen on asia, joka erikoisuudessaan luo eristyneisyyden ja erkaantumisen tuntumaa. Yksinäisyys on koko Juhanin nuoruuden ajan läsnä, ja poika on yksin ajatuksiensa ja päämääriensä kanssa. Vasta aikuisiällä Juhani löytää jonkun rinnalleen, mutta menneisyys ja yksin vietetyt vuodet ovat aina osa Juhania.
Elokuvassa Juhanin alkoholisti-isä edustaa menneisyyttä, jonne Juhani ei halua palata, mutta joka kulkee mukana koko elämän ajan. Juhani ei anna isälleen anteeksi hankalaa lapsuuttaan, muttei voi olla ajattelematta sitä. Poikakodissa isähahmo, Olavi Harjula, on Juhanille kuin menetetty isä, mutta osoittautuukin epäluotettavaksi. Juhani miettii vielä aikuisena, miksi perhe ei halunnut häntä, ja miksi menneisyys meni niin kuin meni. Menneisyys on asia, mikä kulkee meidän jokaisen mukana, mutta juuri sen takia siitä täytyy ottaa oppia. Menneiden murehtiminen ei auta, vaan on keskityttävä eteenpäin.
Auktoriteetit ovat iso osa elokuvaa. Elokuvan alussa Juhanin kotona auktoriteetit, isä ja äiti, ovat Juhanille tärkeässä asemassa. He kuitenkin pettävät Juhanin luottamuksen: isä alkoholisoituu ja äiti yrittää hukuttaa veljen. Seuraava auktoriteetti, Harjula, on aluksi hyvin mukava ja oikeudenmukainen. Poikakodin toinen auktoriteetti, poikaporukan johtavassa asemassa oleva "Kone", pettää luottamuksen raiskaamalla Harjulan tyttären. Tällöin Harjulalla napsahtaa, ja hänen kulissinsa romahtaa. Kaiken tämän jälkeen Juhanilla ei ole enää mitään auktoriteettiä, johon luottaa. On siis ymmärrettävää, että hän aikuisena pyrkii johtavaan asemaan. Hän pyrkii paikkaamaan nuoruusiän menetyksiään.
Tummien perhosten koti herättää paljon ajatuksia, ja elokuvassa on paljon pähkinää purtavaksi. Elokuvan voisi luultavasti katsoa useaan kertaan, ja löytää joka kerralla jonkun uuden asian tutkiskeltavaksi. Pidin elokuvasta, mutta seuraavalla kerralla en katso sitä yksin; sen verran ahdistava se on, jos on taipuvainen prosessoimaan elokuvan viestiä perusteellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti