Ennen katsomista tutustuin hiukan elokuvan taustoihin. Leena Landerin kirja julkaistiin vuonna 1991, ja on käännetty monelle eri kielelle. Iltasanomat on uutisoinut vuonna 2007, että Tummien perhosten koti oli suututtanut Syyriassa muslimeja, kun sen arabiankielinen versio ilmestyi. Kirja ilmeisesti sisältää fundamentalistisen islamin vastaisia osia.
Ohessa suora lainaus elokuvan esittelystä Suomen elokuvasäätiön sivuilta.
"Elokuvan keskiössä on traagisen lapsuuskokemuksen ahdistama Juhani, joka päätyy kuuden vuoden sijaiskoti- ja laitoskierteen jälkeen Saaressa sijaitsevaan poikakotiin. Saarella vallitsevat omat lakinsa ja sääntönsä, jotka on laatinut ja joita soveltaa kovalla kädellä Olavi Harjula. Seitsemän pojan ja Harjulan lisäksi Saaressa asuu vain Harjulan vaimo ja pariskunnan kaksi tytärtä sekä Tyyne, joka huolehtii Saaren eläimistä ja ruokahuollosta. Saaren eristäytynyt yhteisö on kuin oma kokonainen maailmansa. Elokuva pakottaa katsojan kysymään itseltään, kuinka kauan ihmisen tarvitsee maksaa menneisyyden teoistaan? Milloin voi antaa itselleen anteeksi ja vapautua? Vai voiko milloinkaan? Ja pitääkö maksaa myös muista kuin omista teoistaan?"
Elokuva kertonee siis kasvutarinaa kapinallisesta pojasta, joka joutuu poikakotiin. Elokuva on arvosteltu koskettavaksi selviytymiskertomukseksi, ja se on saanut paljon tähtiä. Odotan innolla elokuvan näkemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti